Luovuuden tappajat
Kategori: ruokailu
Innovaatioiden merkitystä ei voi olla korostamatta, kun tarkastellaan kansakunnan kehitystä kohti hyvinvoivaa ja kilpailukykyistä yhteiskuntaa. Uudet ideat sekä mahdollisuudet niiden kaupalliseen hyödyntämiseen kuitenkin syntyvät vain jos ympäristö on suotuisa. Niin myös luovaksi kasvaminenkin vaatii aikaa ja luovuuden sallivia ympäristöjä.
Mietin mitenköhän se on meidän perheen kanssa? Miten paljon normaali arkemme tukee lapsiemme luovuutta?
Tyypillisimmin ruokaillessamme 1- ja 3-vuotiaiden poikiemme kanssa, toimintatapamme lähinnä muistuttavat tulosjohtamista, jolloin tulosvastuukin on operationalisoitu eli tehty se mitattavaksi suureeksi. Eli mitä enemmän pojat ovat suuhunsa mössöä saanet mätättyä sekä korostaisin myös nieltyä sitä tyytyväisempiä olemme. Hävikin ollessa alhainen ja keittiön vähemmän tahmainen myös ruokailun jälkeiseen siivoukseen käytetty aikakin vähenee. Silloin äiti ehtii osallistua leikkeihinkin.
Päinvastaisiin tilanteissa: ”Syö!” ”Älä leiki ruoalla!” ”Pure ja niele!” ”Katos nyt vähän missä se lasi on” ”Jos syöt vielä 5, saat jäätelöä.” ”Jos et syö, niin sitten ei katota enää filmiä.” ”Tiedätkös, että maailmassa on niin paljon lapsia joilla ei ole ruokaa!” ”Se on ihan hyvää, syö nyt vain!”
Kun ruoka ei ole maistunut niihin tilanteisiin liittyy hyvin paljon painetta ja stressiä aikataulun, päätöksenteon sekä sopimusneuvottelujen merkeissä. Näissä tapauksissa usein Ruotsin lainsäädäntöäkin uhaten säälimättömästi ollaan syyllistytty niin lahjusrikoksiin kuin suoranaiseen kiristykseenkin.
Hmm... eipä kuulosta kovin mukavalta. Ei varsinkaan kovin luovuutta tukevalta ympäristöltä. Tiedän sen jo itsekin, ettei tuputtaminen ja painostus kyllä mitään hyvää aikaiseksi ja varmasti kaikenlaisen luovuudenhan se siinä tilanteessa tappaa ja kaikilla osapuolilla on vain paha mieli.
